Maisemakahvila - Hämeenkyrö

Hämeenkyrön Maisemakahvila on hyvä esimerkki siitä, kuinka keskelle ei mitään voi saada toimivan taukopaikan.

Pylsyn tila on vanha sukutila, jolla on historiaa vähintään vuodesta 1439 ja maanviljely jatkuu täällä edelleen. Tila löytyy kolmostien varrelta, kun kääntyy Mahnala-opasteiden mukaan (ei väliä kummasta risteyksestä) ja tämän jälkeen aina vain pienemmille teille Kierikkalaan. Kierikkala on ylpeä historiastaan ja etenkin kesäisin F.E. Sillanpään henkeä ylläpidetään. Nobeltieltä löytyy Myllykolu, joka on kirjailijan syntymä- ja lapsuudenkoti.


Mäen päältä eli kahvilasta on komeat maisemat hämäläiseen perinnemaisemaan, jossa on viljelty maata vuosisatoja. Rakennuksen historia vie vuoteen 1905, jolloin amerikansuomalainen liikemies rakennutti sen rapakon takaisten piirrustusten mukaan. 

Munkkikahvit 5 euroa, tarjolla myös runsasta mustikkapiirakkaa ja muutamia muita leivonnaisia - vähän, mutta hyvää. Useampien taiteilijoiden töitä kahdessa kerroksessa ja myös piharakennuksessa. Kesällä 2012 Maisemakahvila on avoinna 29.7. saakka joka päivä 12-18, mahdollisesti pidempäänkin.

Perusasiat kunnossa. Reissu olisi ollut mukavampi ilman liian yksityiskohtaisia tietoja henkilökunnnan yksityisasioista. Pinup -taiteen olisi voinut myös hiukan syrjäisemmälle seinälle, sillä se ei kokonaiskuvaan sopinut. Muutoin monipuolista taidetta tarjolla, kuten myös talkkunaa ja herneitä.

Paussi-Paikka - Hämeenkyrö

Hämeenkyröläinen Paussi-Paikka löytyy aivan kolmostien varresta, mutta silti tästä ajaa helposti ohi. Opasteet ovat kyllä tien reunassa, eikä paikasta voi erehtyä. Ulospäin hirsiseltä huvilalta näyttävä rakennus ei ole suurempia muutoksia kokenut lähiaikoina ja olemus onkin hiukan 80-lukulainen.

Paikka joka tapauksessa pullistelee lounasaikaan, sillä annokset ovat reilut ja konstailemattomat. Hyvää kotiruokaa, jolla nälkä lähtee. Testikerralla säilykepurkkilisukkeet. Palvelu tunnelmaan sopivaa, ei yli tai alle. Illemmalla hampurilaista ja muuta perusgrilliruokaa. Ilmeisesti paikallisten duunarien ja rekkakuskien suosiossa. Jostain syystä kahvi ei maistunut tuoreelta, vaikka vaihtuvuus paikassa olikin suurta.

Verkosta tai sosiaalisen median palvelimilta paikasta löytyy varsin vähän. Hämeenkyrön kunnan sivujen mukaan avoinna ma-pe 6.30-21, la 8-18, su 10-20.

Miinan kesäkioski - Hämeenkyrö

Hämeenkyrön ja Nokian välissä sijaitsevan Sasin kylän tuntumassa on vanha pihapiiri, josta löytyy Miinan kesäkioski. Kioski on auki kello 12-21. Tarjolla on itsetehtyjä leivonnaisia, tällä kertaa mansikkaleivoksia, omenapiirakkaa ja kierrepullaa. Plussaa reilusta irtojäätelövalikoimasta!

Pihapiiri on sopivan sokkeloinen. Vanhat perennat sopivasti luovat mukavia istuskelukoloja. Samassa pihassa toimii savusauna, joka on yli 100 vuotiaista hirsistä tehty. Savusaunan tupaan pääsee kehnommalla ilmalla tai hyttysiä karkuun. Uimaan voi pulahtaa laiturilta, talvella tarjolla avanto. Talvisaikaan tosin sisälle ei pääse ilman ennakkovarausta.

Myös veneellä pääsee kesäkioskille Lemmakkajärven tuntumaan, laiturilla opaste oikeaan pihaan. Maantietä pitkin pääsee perille, kun kolmostieltä kääntyy Sasi-Siuro -opasteen mukaan. Tätä tietä noin kolme kilometriä ajamalla löytää Miinan tuvalle.

Edit 4.1.2013: paikka on vaihtanut omistajaa. Talvella kahvila on edelleen kiinni, mutta savusauna lämpiää tilauksesta ja jokiavanto on auki - toimiva yhdistelmä! Kesällä 2012 paikalla käydessä uusi omistaja oli innokkaampi esittelemään luontaishoitoja, kuin kahvilan valikoimaa.

Kehäkukka - Hämeenkyrö

Mainosten mukaan kaikkien Hämeenkyrön tulee suunnata Frantsilan Kehäkukkaan, joten näin siis piti tehdä. Yrttitarha löytyy Hämeenkyrön keskustasta hiukan Tampereelle päin mentäessä, opasteita ei voi olla näkemättä.

Vanhassa miljöössä tuoksuu sopivasti vanhalta. Sisällä huomattava osa pöydistä oli varattu jo hyvissä ajoin etukäteen ilmeisesti jotain bussiryhmää varten, mutta terassilla ja toisessa päädyssä oli hyvin tilaa istua. Kasvislounas näytti houkkuttelevan kermaiselta, maistetut piiraat samoin. Kahvi oli ihan ok.

Lapsia houkuttelee ampiaispesä, jonka elämää saa ihastella lähietäisyydeltä turvallisen pleksin läpi. Kuumana kesäpäivänä vieressä virtaava joki mukavasti viilentää. Kehäkukassa on myös paikallisen m/s Purimon satama.


Myytävänä oli toisenlaista tavaraa, kuin mitä etukäteen olisi ajatellut. Ajattelin retrompia asioita ja sitä, että täältä saisi itse yrttejä hankittua. Tarjolla oli etenkin melko teolliseen muotoon päätyneitä rohdoksia, jotka saisivat lääkärin pinnaa varmasti kiristymään, niin moneen vaivaan helpotusta olisi tarjolla uutteina ja salvoina.

Pihalla oli tiiviillä alueella yrttejä esittelevä tarha, jonne mahtui lukuisia yrttejä voikukasta alkaen. Täällä viihtyi pidempäänkin haistelmassa ja ihastelemassa. Pihapiiristä sai myös paikallisia käsitöitä, lisäksi löytyi pieni kirppari, tauluja ja vaatteita.

Mitä vanhemmaksi ehdin, sitä sitä enemmän häiritsee suomalaisissa kahvipaikoissa vallitsevat Ota itse mitä haluat- ja Palautathan astiat -kulttuurit. Ymmärrän kyllä mainiosti tämän helpottavan etenkin siivoustyötä, mutta hyväksi palveluksi sitä ei voi kehua. Täällä onneksi lämmitetyt piiraat tuotiin pöytään, kaiken muun sai itse kantaa. Koko ajan ärsyttävämmäksi muuttuva astioiden keräyspiste oli täälläkin.

Antiikkikahvila Pehtoori - Hämeenkyrö

Tampereen ja Hämeenkyrön rajalla, Vaasan tien varressa on Pinsiön taimisto kukkaloistossaan. Tämän takana on vanhalta navetalta vaikuttava rakennus, jonka ylisillä on Antiikkikahvila Pehtoori.

Hyvän makuiset leivonnaiset, kelpo kahvi ja kova kuhina keväällä. Pehtoorissa onkin liian vähän pöytiä kokonaisuuteen nähden. Sisätiloissa olevat pöydät ovat löydettävissä mielikuvituksella myytävien tavaroiden keskeltä, mutta lapsiperhe ei näihin kyllä uskalla istua. Ulkona vintille vievien portaiden vieressä olevat terassipöydät ovat viihtyisiä, varsinkin kun niihin aurinko osuu mukavasti.

Miljöö on autenttinen ja mieleenpainuva, tänne huvittaa tulla uudelleenkin. Hypistelyinnotonta tavaran paljous hiukan häiritsee, toisia innostaa. Mikäli kahvilan aineellisempi tarjonta kiinnostaa, niin kuppilan pitäjällä on blogi.

Varaudu äkkikäännökseen ainakin Tampereen suunnasta ajaessa, sillä opasteet ovat talon seinässä vasta sen risteyksen jälkeen, josta olisi pitänyt kääntyä jo.