Hailuodon kahvilat - Haukiluoto

Hailuoto elää omaa elämäänsä itsenäisenä kuntana meren ympäröimänä. Perämeren suurin saari kohoaa hiljalleen merestä vähitellen kohti manteretta. Asukkaita täällä on ollut tuhakunta vuotta, parhaimmillaan noin 2000, nykyisin notkahduksen jälleen yli tuhat.

Luovon Puoji

Vastakkaisella rannalla on hieno kalastajakylä sekä upeat rannat. Tuulimyllyt pyörivät vinhasti. Vieressä on Luovon Puikkari, jonka toivoisi olevan yhtä idyllinen kuin ympäristönsä. Valitettavasti Tauon paikan kävijäryhmään (kesällä 2013) täällä iski ahdistus. Kaikista tuntui siltä, että paikkaa pidettiin muista motiiveista kuin omasta halusta auki, joten emme ostaneet mitään. Tarjolla olisi ollut käsitöitä, aitoja villatuotteita meriolosuhteisiin ja peruskahvijapullasettiä.

Luodon keskiosasta löytyi puinen talo, Luovon Puoji. Puoti paljastui paikallisten käsityöläisten myymäläksi, josta sai myös tuoretta pullaa ja kahvia sekä jäätelöitä Pariton kuppi-kahvilasta. Tämän paikan ongelmaksi muodostui se, että muutkin tästä pitivät ja tupa oli aivan täynnä, vaikka ulkotiloja oli jatkettu terassilla. Takapihan piharakennukset oli valjastettu taiteen, lähinnä valokuvan käyttöön.

Onneksi oli eväät. Söimme ne erittäin kauniilla ja rauhallisella paikalla meren rannassa, jossa oli jopa fasiliteetteja tätä varten. Ennen tätä vietimme rutkasti aikaa paikallisessa luontokeskuksessa.

Lauttarannassa mantereen puolella palvelee Farestiina-grilli. Täältä saa sitä, mitä grilliltä aina saa ja lisäksi tuulensuojaa.

Lauttarannan grilli.



Aholansaari - Nilsiä

Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen savupirtti vetää väkeä Aholansaareen. Tänne pääsee kesäisin  ajamalla Tahkon urheilu- ja juhlintakeskuksen ohi vievä tietä niin pitkälle kuin pääsee ja kävelemällä parkkipaikalta rantaan. Körttikeskukseen vie ilmainen(!) venekyyti parin tunnin välein aamuvoittoisesti, yhtä lailla pääsee toisesta suunnasta takaisin. Talvella saareen pääsee parhaiten kelin mukaan joko luistemalla tai hiihtäen, kunnon jään aikana autollakin. Kelirikkokauden saari pitää muutoin kutsuvat ovensa kiinni.

Saareen on sopiva köröttelymatka paatilla ja perillä on rauhallinen tunnelma. Tuurilla on tässäkin osuutta asiaan, sillä saaressa järjestetään paljon leirejä. Ensimmäisen mäen päällä on kahvila ja ravintola, jossa saa mutkatonta ja maukasta eli ihan tavallista ja hyvää evästä kupunsa alle. Hintataso on myös ihan tavallinen.

Siisti ympäristö, siistit vessat. Savupirttiin ja sen museoihin ilmainen sisäänpääsy, lapsille ja aikuisille sopivia suunnistusratoja muutamalla vaativuusasteella ja hyvät uimamahdollisuudet. Ei moottoriajoneuvojen hälinää. Yllättävän paljon ilmaista lystiä.

Häggman - Haapajärvi

Vanhan ajan leipurin rinkeli houkuttelee pistäytymään puutaloon Haapajärven keskustassa.
Kahvila-konditoria Häggman kuuluu (yllättäen) Häggman-ketjuun, mutta ei ole sarjatuotantokahvila.

Puutalon sisällä tuoksuvat tuoreet leivonnaise. Kesäpäivänä testatut voisarvi ja peruspulla myös maistuvat juuri uunsita tulleille. Ilmeisesti täällä leivotaan itse. Ystävällinen ja häseltämätön palvelu, josta lisäpisteitä. Santsikuppi kului hintaan ainakin kahvin ja teen osalta.

Kesällä koivujen varjostama takapiha on mainio paikka istua. Täällä onkin tuoleja enemmän kuin sisätiloissa. Paikka on juuri sellainen, kun toivoisin jokaisesta pienestä pitäjästä löytyvän.

Ruukintupa - Sonkajärvi

Ihana paikka, joka valitettavasti on hiukan syrjässä. Jyrkkäkosken ruukille oikeastaan pitää osata poiketa.

Salahmin ruukki sai luvan masuunin ja kankirautavasaran perustamiseen vuonna 1831 Jyrkänkoskelle. Tästä lähti paitsi raudan, naulojen ja valutavaroiden teko, myös tarinat liikenteeseen. Täällä Juhani Ahon tiedetään riiustelleen ruukinhoitaja Braxin kauniin tyttären kanssa. useoviraston tuoella aluetta on suojattu ja rekonstruoitu. Nykyisin idyllissä toimii Ruukintupa.

Upeissa rakennuksissa toimii kahvila ja kellarissa baari. Terassilta on upeat maisemat viereiselle padolle. Palvelu pelaa. Masuunin luona jo pelkät rakennukset ovat hienoja, mutta näissä on nähtävillä myös pätevää taidetta. Samasta paikasta kalastusluvat ja -tarvikkeet, tuoreita kananmunia sun muita lähiseudulta.

Tauon paikka suosittelee ja aikoo tulla uudelleen. Ruukintupa on avoinna kesäisin, maisemat komeat muulloinkin.

Vehoniemen automuseo - Kangasala

Kyllä - museoautonäyttely, joka on ilmainen. Ehkä tästä syystä Vehoniemen automuseo houkuttelee toistuvasti. Museo on hienolla paikalla, Vehoniemen harjun päällä. Paikan hittituote on lusikkamunkit, jotka leivotaan 1920-luvun reseptillä. Ne ovat niin hyviä, että ovat useimmiten loppu.

Oma vetonaulansa on nöffi, valtavankokoinen museokoira. Kuulema niin suurta autoa ei pihaan tule, että leppoisa kaveri suostuisi väistämään.

Museon vieressä on näkötorni, jonne kiipeäminen palkitsee vaivan. Nykyinen torni on samalta ajalta kuin munkit. Torni on avoinna aina.

Museo on auki vuoden ympäri, kesällä 10-19 ja talvella 10-17.

Lepikon torppa - Pielavesi

Urho Kekkosen synnyin- ja lapsuudenkodissa, Lepikon torpassa ei ole kahvilaa kesällä 2013. Tienvarsiopasteissa tosin on kahvikupin kuva.

Eight seasons cafe - Kolari

Rautatieaseman kotakahvila on nykyisin kotoisasti (?) nimetty Eight seasons cafeksi. Yleisesti ottaen pidän parempana suomen, ruotsin ja saamen kielisiä nimiä.

Aamupalabuffa 7,50 euroa näyttää houkuttelevalta. Munkki maistuu kotoisalta ja paikka mainostaakin leivosten olevan itsetehtyjä. Hyvä palvelu, tuore kahvi. Ruokaisampaa ruokaa on tarjolla vain osan päivästä, mutta sesonkikaudella pidempään.

Paikka on avoinna junien kulkupäivinä ja parhaiten palveluita saa junien lähtö- ja tuloaikoina. Kotamalliin rakennettu paikka  onkin tupaten täynnä autojaan odottelevia reissulaisia lastauksen jälkeen ja ennen purkua.

Varmiolan leipomo - Akaa

Kylmäkoskella, joka nykyisin kuuluu Akaan uuskuntaan. Oikeastaan tämä oli kylmäkoskelaisille paluu entiseen, sillä entinen Kylmäkosken kunta perustettiin 1895 erottamalla se silloisesta Akaasta.

Varmiolan leipomo löytyy ysitien varrelta. Leipomon kyljessä on kahvila, jossa on hyvä palvelu, mutta kolkko tunnelma. Tarjolla on leipomon omia tuotteita (joulun alla myös tähtipullia!) sekä grillityyppistä ruokaa isompaan nälkään. Siistit vessatilat, helppo parkkeeraus ja rauhallista. Bonusta siitä, että eläimille löytyy kuivaa leipää isoissa määrin ja palasina.

Ei valitettavasti jäänyt kuitenkaan mieleen sellaisena paikkana, joka houkuttelisi pysähtymään useammin.

Kultainen tuoksu - Salo

Salon keskustasta vähän sivummalla on vinkeän näköinen rakennus - puolipyöreä. Miksiköhän? Paikka on joskus toiminut aiemmin peltisepän liikkeenä ja varastorakennuksena, todennäköisesti muodolle on joku tarkoitus. Sen verran saimme tietoa, että rakennus on  Rafael Pohjansalon ja 1950-luvulta. Nykyisin talossa pitää majaansa Kultainen Tuoksu.

Hyväntuulinen, hymyileväinen kahvilan emäntä, jolta löytyi myös tilannetajua. Kahvi on tuoretta, ympäristö sopivan perinteinen. Ihania marenkeja! Kotoisa tunnelma, parkkipaikkoja kadun varrella. Talvisena päivänä hiukan koleaa, mutta se saattoi johtua osittain omasta pukeutumisesta.

Timjan - Ahvenanmaa, Marianhamina

Maarianhaminan ytimessä sijaitsee Timjan, joka isompi kuin kadulta katsottuna voisi luulla. Sisustus on melko simppeli, mutta toimiva. Yläkerrassa on enemmän tilaa. Parhaat paikat ovat yläkerrassa tiskin yläpuolella - tästä on hyvät näkymät pääkadulle.

Kotiruokaa on tarjolla joka päivä, nyt houkutteli eniten kuuma kaakao - ulkona oli niin sanotusti haastava keli. Itsenäisyyspäivän myrsky oli sulkenut julkisen liikenteen Ruotsissa, laivat kulkivat aikataulussa. Hotellissa ei edes tiedetty, että on pyhäpäivä, kaupat olivat auki lähes normaalisti ja Suomen lippuja näkyi lähinnä valtion virastotaloissa - osassa näistä luonnollisesti Ahvenanmaan oma lippu.

Perusstoppi - ei erityisen hyvä, muttei huonokaan. Kaakao oli tuoretta ja todennäköisesti kunnolla tehty - pussikaakaolta tai automaattikaakaolta tämä ei maistunut, maito oli vaahdotettua. Palvelu oli rauhallista ja kiireetöntä, ystävällistä ja tunnelmaan sopivaa.

Armas Maitokauppa - Tampere

Armas Maitokauppa ei ole kauppa, vaan kahvila. Täältä on kyllä saanut "kauan kauan sitten" eli vielä kesällä myös meijerituotteita. Nyt niiden myynti on lopetettu. Verkkosivuilla kuitenkin mainostetaan edelleen, että kyseessä on kahvila, leipomo ja meijeri. Näppärästi ja nopeasti päivitettävän Facebook-ryhmän mukaan, tarjolla on edelleen kyytönmaitoa, villien kanojen munia ja lähileipomon leipää. Ovella ei ole minkäänlaista lappua siitä, että tämä ei ole kauppa vaan kahvila. Entä jos menisi kahvilaan, josta ei saisi kahvia, sillä se on kauppa?

Maitokauppaan mennessä juustoja ja maitoa etsiessä myyjä toteaa, että tämä on kahvila. Pullat ovat kyllä tuoreita ja kahvi hyvää, mutta palvelu töksähtelevää. Myyjä oli oletettavasti jo kyllästynyt selittämään, että tämä ei ole kauppa. Myös seuraava liikkeeseen tulija yritti ostaa maitoa ja palauttaa pulloja, näitä ei kuitenkaan suostuttu ottamaan vastaan. Kahvilassa on alle 20 paikkaa, mutta suomalaiseen tapaan kahvi kaadetaan itse ja on tarjolla kahvinkeittimessä.

Se mitä saimme oli hyvää.

Café Vanille - Helsinki

Helsingin kauppatorin ja Suomenlinnan välissä on kaksi kilometriä merivettä. Liikenneyhteyksiä linnoitukseen on useita, vaihtoehdot löytyvät täältä.

Saaressa on useita herkuttelupaikkoja, näistä Café Vanille on ehkä sympaattisin.

Pieni kahvila on pastellin sävyinen. Maalit repsottavat sopivasti. Sisällä penkit ovat pehmeämmät kuin ulkona - ehkä hyvä näin taloudellisesti, väki vaihtuu nopeammin. Kesällä parvekelaatikoissa kukkivat klassiset pelakuut - jotenkin muita kukkia tähän olisi vaikea kuvitellakaan. Kotoisen makuiset leivonnaiset, tuore kahvi.

Kiireestä huolimatta jokaista asiakasta palveltiin rauhallisesti. Meitä ihmettytti, kuinka henkilökunnan kärsivällisyys riitti töpeksivien turistien (sekä koti- että ulkomaalaisten) kanssa. Ainakaan ilmeistä ja eleistä ei huomannut, vaikka olisi kiukuttanutkin - tai sitten kaikkien kulttuurien sekoituksessa on tottunut väkisinkin monenlaiseen.

Aukioloajat kannattaa tarkistaa verkkosivuilta. Talvisin kahvila on auki ainakin viikonloppuisin, kesällä päivittäin. Liikuntarajoitteisille sisäänpääsy töppää portaisiin ja vanhassa talossa tuskin hissiä on. Istumapaikkoja on kesällä myös katutasossa ja henkilökunta kyllä juoksee edestakaisin parhaansa mukaan.

Uljuan kahvila - Pulkkila

Nelostien varrella, Oulun eteläpuolella on pieni taukopirtti, jonka mainokset lupaavat etenkin lättyjä ja kahvia. Auton nokka tänne, Uljuan kahvilan pihaan.

Pysäköintialueen reunasta nousee nousee portaat ylös Uljuan tekoaltaalle, joka ei ole ihan pieni. Noin 147 miljoonaa kuutiometriä tuovat energiaa ja mikä tärkeintä, ehkäisevät Siikajoen tulvavahinkoja.

Tuoksu on houkutteleva, täällä leivotaan joka päivä leivotaan itse. Pieneen pakettiin mahtuu paljon: peruskahvilatarjontaa, suolaisia ja makeita täytteitä tilauksesta paistettäviin lättyihin. Kauden kotimaisia kasviksia torityyppisesti satokaudella terassin puolella. Kattava, useamman pakatearkun jäätelövalikoima ainakin kesäisin.

Istumapaikkoja on sekä ulkona että sisällä. Vieressä kulkevasta tiestä ei juuri kohinoita kuulu, vaikka tässä raskasta liikennettä kulkee huomattavasti. Palvelu oli ystävällistä ja hössöttämätöntä.

Uljuan kahvilasta saa kalastuslupia viereisille vesialueille ja syksyisin myös sorsastuslupia. Tilauksesta varmaan mikä tahansa onnistuu - niin kuin tämän tyyppisessä yrityksessä pitääkin. GoogleMapsin merkintä on väärässä paikassa kahvilaan nähden, Tauon paikan kartassa oikealla kohdalla.

Tei-tupa - Ikaalinen

Kolmostien varrella Ikaalisten pohjoispuolella on Tei-tupa. Täällä kaikki juhlapyhät lyövät kättä toistensa kanssa:syyskuussa terassilla pelakuut kukkivat, tolppia kiertävät keinohavuköynnökset ja käpylamppusarjat luovat tunnelmaa. Sisällä pääsiäisestä muistuttavat keltaiset seinäkoristeet. Tei-tuvalla on hyvä kokoelma keinokasvillisuutta monessa muodossa.

Vähän itseäni ihmettelen, mutta tämä on ihana! Lounaspöytä on valtava ja tarjolla on useamman lajin kotiruokaa. Kaikki on niin kasaria, punajuurisalaatit, kananmunan puolikkaat, jälkiruuat ja kaikki. Ruoka on hyvää, arkista ja nostalgista. Aika on kuin pysähtynyt, talon väen pukeutuminen ja olemus sopii kokonaisuuteen.

Vitriinin tarjonta oli ensisijaisesti kelmutettua, mikä jotenkin hauskasti sopi sekin tunnelmaan. Leivonnaiset vaikuttivat muilta kun kotitekoisilta, tilausannokset ainakin kuvien perusteella ison miehen nälkään sopivia.

Back to the 80's!

Ristijärven Pirtti - Ristijärvi

Häpeäkseni täytyy myöntää, etten tiedä Ristijärvestä juuri mitään. Keskeltä Kainuuta, 5-tien varrelta kunta kuitenkin löytyy.  Vitostien länsipuolella on hiukan metsän takana, mutta kuitenkin aivan tien vieressä, Ristijärven Pirtti -niminen leirintalue. Toimivia verkkosivuja yrityksellä ei ole, mikä ei ainakaan houkuttele turisteja yöpymään nykyaikana. Sosiaalisesta mediasta paikka kuitenkin löytyy.

Kauniilla paikalla on toimiva taukopaikka. Hiukan prameamman maatilan päärakennuksen (tai sellaiselta tämä vaikuttaa) henkeen sopii hienosti pirtti, jonka tummat hirsiseinät ovat sellaiset kuin pitääkin. Lounasta tarjolla, ainakin kesäaikaan päivittäin. Siistit vessat, ystävällinen palvelu. Verkkokeskuteluiden mukaan uimaranta ei kovin lapsiystävällinen, tämä jäi meiltä testaamatta - ranta on kuitenkin ihan vieressä. Hyvin parkkitilaa.

Yhdestä asiasta täällä ollaan ylpeitä: leipäjuustosta. Perinneruuan juhlaksi on vietetty kesällä 2012 "maailmankaikkeuden ensimmäisiä" leipäjuustokarnevaaleja. Ohikulkijoiden mukaan täällä eli tarinankerronta perinne ja väkeä oli kauniina päivänä enemmän kuin kunnan keskustassa on asukkaita. Nämäkin juhlat järjestettiin täällä - Ristijärven Pirtin leirintäalueella.