Mainosten mukaan kaikkien Hämeenkyrön tulee suunnata Frantsilan Kehäkukkaan, joten näin siis piti tehdä. Yrttitarha löytyy Hämeenkyrön keskustasta hiukan Tampereelle päin mentäessä, opasteita ei voi olla näkemättä.
Vanhassa miljöössä tuoksuu sopivasti vanhalta. Sisällä huomattava osa pöydistä oli varattu jo hyvissä ajoin etukäteen ilmeisesti jotain bussiryhmää varten, mutta terassilla ja toisessa päädyssä oli hyvin tilaa istua. Kasvislounas näytti houkkuttelevan kermaiselta, maistetut piiraat samoin. Kahvi oli ihan ok.
Lapsia houkuttelee ampiaispesä, jonka elämää saa ihastella lähietäisyydeltä turvallisen pleksin läpi. Kuumana kesäpäivänä vieressä virtaava joki mukavasti viilentää. Kehäkukassa on myös paikallisen m/s Purimon satama.
Myytävänä oli toisenlaista tavaraa, kuin mitä etukäteen olisi ajatellut. Ajattelin retrompia asioita ja sitä, että täältä saisi itse yrttejä hankittua. Tarjolla oli etenkin melko teolliseen muotoon päätyneitä rohdoksia, jotka saisivat lääkärin pinnaa varmasti kiristymään, niin moneen vaivaan helpotusta olisi tarjolla uutteina ja salvoina.
Pihalla oli tiiviillä alueella yrttejä esittelevä tarha, jonne mahtui lukuisia yrttejä voikukasta alkaen. Täällä viihtyi pidempäänkin haistelmassa ja ihastelemassa. Pihapiiristä sai myös paikallisia käsitöitä, lisäksi löytyi pieni kirppari, tauluja ja vaatteita.
Mitä vanhemmaksi ehdin, sitä sitä enemmän häiritsee suomalaisissa kahvipaikoissa vallitsevat Ota itse mitä haluat- ja Palautathan astiat -kulttuurit. Ymmärrän kyllä mainiosti tämän helpottavan etenkin siivoustyötä, mutta hyväksi palveluksi sitä ei voi kehua. Täällä onneksi lämmitetyt piiraat tuotiin pöytään, kaiken muun sai itse kantaa. Koko ajan ärsyttävämmäksi muuttuva astioiden keräyspiste oli täälläkin.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti